Opiskelujen aloitus
Tässä postauksessa aion käsitellä, millaista on ollut aloittaa tarpeistonvalmistuksen opiskelu.
Tänne opiskelemaan hakeminen oli minulle erittäin impulsiivinen ja intuitiivinen päätös. Kun en ollut päässyt yhteishaussa korkeakouluun, ajattelin, että ammattikoulu voisi olla hyvä opiskeluvaihtoehto tässä hetkessä. Aluksi harkitsin hakevani opiskelemaan hammasproteesien tekoa, mikä tuntuu nyt ajatuksena vähän jopa oudolta. Lopulta löysin kuitenkin tämän koulutuksen paria päivää ennen viimeistä hakupäivää. Intuitioni tai joku vaistoni sanoi, että minun kannattaa hakea tänne, tai minua tulee kaduttamaan. Joten hain, vaikka pelkäsin, mitä se tekee itsetunnolleni, jos en pääsekään sisään.
Opiskeluissa aloitimme jo heti ensimmäisenä päivänä tekemään muottitöitä (jänis ja ötökkä kuvissa), ja opiskelu lähti jotenkin tosi vauhdilla liikkeelle, kun olen jotenkin tottunut jonkun aloittamisessa oleviin pidempiin pohjustuksiin. Ainakin sai heti tuntumaa siitä, millaista tämä tulee olemaan.
Uutta näissä opinnoissa on tullut todella paljon. Olen jo noin kahden kuukauden aikana oppinut materiaaleja ja tekniikoita ihan hirveästi. Välillä on myös pulpahtanut pieni epätoivo, että tulenko ikinä sisäistämään tätä kaikkea. Olenkin kirjoittanut tarkkoja muistiinpanoja opituista asioista, että varmasti muistaisin ne myöhemmin ja kykenisin tekemään niitä myös itsenäisesti.
Välillä mieleeni on myös pulpahdellut sellaisia ajatuksia, että on tuntunut, että haluaisin toteuttaa enemmän itseäni, kun joissakin töissä pitää niin tarkasti tehdä tietynlainen. Tiedostan kyllä, että se kuuluu tähän ammattiin, ettei voi vain tehdä pelkkiä omia taideteoksia, vaan kokonaisuuteen sopivia asioita, jotka voi olla tarkastikin määritelty jonkun toisen toimesta. Pelkään, mitä tämä tekee taiteilijaidentiteetilleni. Haluan kuitenkin tehdä nämä koulussa tehtävät työt niin hyvin kuin pystyn, ja sitten joskus olen koulupäivän niin puhki, etten jaksa tehdä omia taidejuttujani. Koen tästä myös hirveää syyllisyyttä, ettei minulla ole aikaa "itselleni", vaan käytän voimavarani näihin juttuihin, jotka eivät kuvasta minua, ja pelkään "kadottavani" oman tapani tehdä.
Pääosin nämä opiskelut ovat kuitenkin tuntuneet "kivoilta", (se tuntuu oikealta sanalta kuvaamaan). Ja varmaan kaikissa ammateissa on joitain asioita, joita täytyy aina välillä pohtia ja käsitellä, ja miettiä, pystyykö asian hyväksymään. Itse tällä hetkellä nämä ajatukset ovat vain pulpahteluja.
Kommentit
Lähetä kommentti